Pian on taas se aika vuodesta, kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hakuoppaat alkavat kulua käsissä ja hakemukset ruuhkauttavat opiskelijapalvelut. En liene kovin väärässä veikatessani, että viestintätieteiden laitos on jälleen Jyväskylän yliopiston suosituimpien hakukohteiden joukossa.
Tutkimme T-Mediassa säännöllisesti eri toimialojen suosiota mm. lukiolaisten keskuudessa. Media ja viestintä ovat tuloksissamme jatkuvasti viiden suosituimman joukossa. Se, mitä nuoret alalle päästyään ajattelevat, ei kuitenkaan käy meidän tutkimuksistamme selville. EPSI Rating sen sijaan selvitti viime vuonna työtyytyväisyyttä eri toimialoilla. Tutkijat yllättyivät itsekin tuloksesta, jonka mukaan viestintä- ja informaatioaloilla viihdytään varsin heikosti . Petytäänkö viestintäalaan? Jotain sen suuntaista ehkä kertoo vuonna 2006 valmistunut viestintäalan ammattikuvia ja tulevaisuuden koulutustarpeita selvittänyt raporttikin, jonka otsikko oli ”Monta tietä unelma-ammattiin ja suuriin pettymyksiin”.
Jos viestintäala todella tuottaa pettymyksiä, niin tulisiko meidän alalla työskentelevien kenties kysyä itseltämme, millaista kuvaa annamme viestintäalasta uravalintaansa miettiville nuorille? Millaista työ tällä alalla oikeasti on? En ole ainakaan valintaoppaissa huomannut mainintoja siitä, että työ on kovin pirstaleista, päivät pitkiä, tulospaineet kovia, eikä viestintään koskaan olla tyytyväisiä, jos organisaatioiden henkilöstötutkimuksiin on uskominen. Mediataloissa kiire ja paine on jatkuvaa, ja omista mokista tulee usein julkisia. Joskus jopa hyvin suosittuja YouTube-pätkiä.
Samalla viestintäalan työ on tietysti hyvin kiehtovaa: Viestintäammattilaisena pääsee olemaan luova, ideoimaan ja innovoimaan sekä vaikuttamaan asioihin. Työ on jatkuvaa kehittämistä ja se nivoutuu tiiviisti mm. johtamiseen, henkilöstöasioihin ja markkinointiin. Työssä ollaan jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa ja (välillä) pääsee näkemään oman työnsä tuloksen hyvin konkreettisesti, esimerkiksi painetun lehden muodossa.
Alumniyhteistyöllä on iso merkitys siinä, millainen kuva nuorille viestintäalasta muodostuu. Meidän jo valmistuneiden tulisikin tavata enemmän nykyisiä opiskelijoita ja kertoa, millaista alalla työskentely on, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan, mitä valmistumisen jälkeen on odotettavissa ja mihin kannattaa varautua. Myös yhteistyö lukioiden ja siis vielä uravalintaansa miettivien nuorten kanssa on tärkeää. Emmehän halua tuottaa nuorille pettymyksiä ja luoda epärealistisia odotuksia, vaan pitää unelma-ammatin elossa edelleen.
Tiedän, että haasteita alumniyhteistyöstä on heitelty ilmaan useammin kuin kerran. Ehkä tästä blogista voisi kuitenkin muodostua alusta yhteisöviestinnän alumnien, opiskelijoiden ja opettajien väliselle vuoropuhelulle? Siispä yvialumnit: Hus keskustelemaan ja kommentoimaan!
