Kivaa kevättä imagolaisille!
Tammikuu on päässyt yllättämään minut jo useammalla tavalla, joista uudenvuoden tinat ja jännittävät opiskelijaravintolakuviot ovat muutama esimerkki. Vaikka nämä yllätykset ja uudet jutut saattavatkin ensin vähän kauhistuttaa, niin ehkä loppujen lopuksi osa niistä voi vähän jopa ihastuttaa.
Uuden vuoden tinat ennustivat minulle uuden harrastuksen alkamista: jääkylmästä vesisangosta nostin esiin ihan selkeän draiverin sekä tiin päällä lepäävän golfpallon. Ehkä innostun golfaamisesta, vaikken koskaan ole siitä kovin edes ajatuksena välittänytkään, tai sitten maila onkin minun sählymaila ja pisaran muotoinen tina taas huikeassa ilmalennossa oleva sählypallo. Joka tapauksessa luvassa lienee jotain uutta – jännää!
Kampuksen uusin opiskelijaravintola aukesi heti loppiaisen jälkeen. Kävimme testaamassa ravintola Lozzi 2:n, joka sijaitsee yliopiston pääkirjaston entisen kurssikirjaston paikalla ensimmäisessä kerroksessa. Ravintolan valtaisan mielikuvituksellinen nimi, Lozzi 2, huvitti minua kovin – en oikein ymmärrä mitä Lozzia ravintolassa oikein on, kun paikka ja sisustus ovat erilaisia. Lozzi 2:ssa istuu kuitenkin herroiksi, sillä ruokailusalin tuoleina oli niitä mustavalkoraidallisia kirjaston tuoleja eikä vanhan Lozzin pikkutuoleja.
Lounaskeskusteluissamme tulimme jutelleeksi syys- ja kevätlukukausien eroavaisuuksista. Lähes koko pöytäseurueemme oli sitä mieltä, että syyslukukausi on opiskelijalle rankempi lukukausi kuin kevätlukukausi. Minun tuntemukset ovat kuitenkin päinvastaiset. Syyslukukausi hurahtaa mielestäni ohi ennen kuin sitä ennättää edes tajuamaan. Syksyisin olen kuin reipas eppuluokkalainen, joka jaksaa käydä koulua tarmokkaasti aina jouluun asti.
Mitä keväältä voi odottaa? Noh, ainakin lisää valoa. Yllätyksekseni toivoisin vielä luntakin, mutta en takatalvea. Toivoisin myös illanistujaisia, peli-iltoja, sählyvoittoja, jumppatunteja ja teehetkiä. Ja kevään jälkeen toivoisin onnistunutta kesää töitä tehden ja myös minilomaillen. Ehkä minäkin tähän kevääseen vielä ihastun.
Kirjoittaja
Eeva-Liina Kyöstilä Sopo hoitaa tasa-arvoon, toimeentuloon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Eeva-Liina Kyöstilä, joka myös Eppuna tunnetaan, viihtyy keittiössä peukalot jauhoissa. Keskiviikkoisin Eppu harjoittelee kynäilytaitojaan sählyssä.
Aiheeseen liittyvää
Yksi markkinoitava sisältö, kiitos →
”Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota” –Tove Jansson →
Onnistuminen tuo voittajafiiliksen →
