Viestijäksi vai astronautiksi?

”Mikä sinusta tulee isona?” on kysymys, jolla sukulaiset alkavat ahdistelemaan nuorta jo ennen kuin kirjoituksista on selvitty. Moni nuori ei osaa siihen vastata. Ei heitä voi siitä syyttää, sillä tuntuu, ettei moni aikuinenkaan tiedä siihen vastausta, tosin sekin on nykyään ihan ok. Osa abiturienteista päätyy viettämään lukion jälkeen välivuoden, osa hakee useampia vaihtoehtoja ja katsoo mihin omat rahkeet riittää. Itsekin tein niin. Selasin opinto-ohjaajalta saamaani puhelinluettelon kokoista opusta eri yliopistoista ja niiden tarjoamista opinnoista. Olin aina halunnut lääkäriksi ja se olikin suunnitelmani A. Mutta koska olen varmanpäällepelaaja, täytyi minulla olla myös suunnitelma B ja C ja D ja E. Niinpä katsoin kiinnostavat koulutusohjelmat ja laitoin yhteishakulomakkeen menemään.

Sitten nuorten riivaaja numero kaksi, nimittäin ne painetta ja syvää ahdistusta aiheuttavat pääsykokeet. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukuinto oli pahasti pakkasen puolella ja oikeastaan kaikenlainen pääsykokeisiin valmistautuminen jäi ujoksi yritykseksi. Ehkä juuri siksi, etten ottanut mitään kokeita niin kauhean vakavasti, pärjäsin viestinnän pääsykokeissa. Paikka aukesi niin puhe- kuin yhteisöviestintään. Viimeisimpään kävi tieni ja sillä tiellä vielä ollaan.

Perusopintojen luennoilla pohtiessamme mallin ja teorian eroja, mietin, ettei minusta ikinä tule viestijää. Ja kaikkeni tein sen eteen, ettei niin kävisi. Mutta nyt kun aineopinnot on ikään kuin vahingossa melkein suoritettu, olenkin yhtäkkiä päättänyt valmistua viestijäksi. Mikä siis muutti mieleni?

Yhteisöviestinnän opinnot ovat yliopisto-opinnoiksi hyvin käytännönläheisiä. Tenttejä ei juurikaan aineopinnoissa ole, vaan kurssit suoritetaan tekemällä oikeita töitä oikeille yrityksille. Ketään ei jätetä yksin hermoilemaan, vaan homma hoituu ryhmissä toinen toistaan tukien ja ideoita heitellen. Valmistuttuaan jokainen yhteisöviestijä on siis saanut jo laajan katsauksen viestinnän ammattilaisen työhön ja käteen on voinut jäädä toimivia toimintatapoja tai ainakin se tunne, että jotain tällaista on joskus jo eläessään tehnyt. Vaikka yhteisöviestintä oli varmaan se viimeisin vaihtoehto mitä olin suunnitellut, niin enää en kadu hetkeäkään, että neljä vuotta sitten aloitin yvifuksina. Yhteisöviestintä on nimittäin juuri sitä mitä hukassa oleva abi voi toivoa!

Ensinnäkin, pienen sisäänottomäärän vuoksi yhteisöviestijät ovat kuin yhtä suurta perhettä. Viestijät ovat luonteeltaan avoimia, aktiivisia ja todellisia tiimipelaajia. En ole kuullut, että kukaan olisi jäänyt viestijänä yksin. Verkostoituminenhan on oleellinen osa tulevaa työelämää. Jopa minut tiuhaan vaihtuvista suunnitelmistani ja parin vuoden katoamistempusta huolimatta otettiin avosylin takaisin. Enkä ole kokenut, että minua olisi leimattu epäonnistujana tai maitojunamatkustajana. Todettiin vain, että “kiva kun oot taas täällä”!

Toiseksi, viestintä, ja varsinkin yhteisöviestintä, ovat sitä kuuminta hottia tällä hetkellä työmarkkinoilla. Viestinnän tärkeys on ymmärretty ja sen merkitys joka sektorilla kasvaa kasvamistaa, eikä loppua näy. Päinvastoin, uusi teknologia ja median kehitys tarjoaa koko ajan lisähaasteita yrityksille viestinnän saralla ja tiimiin tarvitaankin aina yksi ajanhampaalla oleva viestijä. Joten mikä tahansa sinusta tulee isona, viestinnän opinnoilla tai tutkinnolla erotut varmasti eduksesi.

Monen sattuman ja usean draamakomedian jälkeen tänään haaveilen psykologia-yhteisöviestintäkaksoistutkinnosta. Siispä avasin eilen jälleen pääsykoekirjan, toivottavasti viimeistä kertaa. Toisaalta saatanhan ensivuonna haluta teologiksi, merikapteeniksi tai vaikkapa astronautiksi, mistä sitä tietää. Mitä ikinä päätänkään haluta, olen joka tapauksessa muutaman vuoden päästä valmis viestijä. Eikä se enää kuulosta ollenkaan hullummalta, päinvastoin, se on jopa tavoittelemisen arvoista ja osa suunnitelmaani.

Joten pieni abiturientti, kun ahdistus iskee, istu alas, vedä syvään henkeä ja kuuntele äitiäsi kun hän sanoo, että “asioilla on tapana järjestyä”.

Yliopistojen kevään 2014 yhteishaun hakuaika on 3.3.-1.4. Lue lisää yhteisöviestinnän opinnoista ja hausta täältä.

Kirjoittaja

Karoliina Hiltunen Varapuheenjohtaja avustaa puheenjohtajaa kaikissa tehtävissä ja vastaa opiskelijarekrytoinnista sekä oppiaineen esittelystä. Rovaniemeltä kotoisin olevan Karoliinan sydäntä lähellä matkustelun lisäksi on leipominen, käsityöt sekä askartelu. Aika kuluukin enimmäkseen pienten projektien parissa ja aina jotain näprätessä.