Kun viestintä vei mennessään…

”Musta tulee lääkäri!” Näin ajatteli 17-vuotias Salla lukion toisen vuoden alkaessa, 90-luvun lopussa. Biologia ja kemia olivat aineina helppoja ja vielä kun opinto-ohjelmaan kuului fysiikka pitkällä oppimäärällä, oli opettajien ja läheisten kannustus ”lääkiksen” suuntaan vahvaa. Joku tässä ajatuksessa kuitenkin mätti.

Ajatus lääkärin opinnoista ei tuntunut täysin omalta ja tilanne ahdisti. Onneksi eräs koulukaverini sekoitti pakkaa sanomalla minulle, että hän näkisi minut luonteeni takia enemmin näyttelijän tai jonkinlaisen esiintyjän ammatissa. Tämä ajatus sekavassa mielessä selailin yhteishakuopasta. Näyttelijän ammatti ei kiinnostanut, eikä mikä tahansa esiintyjäkään, mutta silmiini osui sana ”Viestintä”. Joku tuossa sanassa kolahti.

Selailin epäselviä ja kankeakielisiä opiskeluoppaita. Yritin selvittää, mistä viestinnässä on oikein kysymys. Kun lukion jälkeinen välivuosi kului Jyväskylän kristillisen opiston viestinnän linjalla ja avoimessa yliopistossa tehden puheviestinnän perusopintoja, olin myyty. Monipuolinen viestintäala veti puoleensa magneetin lailla.

Päädyin ensin opiskelemaan viestintäalaa ammattikorkeakouluun. Ajatus ihmisten välisestä viestinnästä, vuorovaikutuksesta ja dialogista, oli kiehtovaa. Halusin toimittajaksi, sillä uskoin, että toimittajan ammatissa pääsen kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja kertomaan heidän tarinoitaan. Opintojen loputtua päädyinkin ensin määräaikaiseksi ja lopulta vakituiseksi toimittajaksi Yle Jyväskylän toimitukseen.

Vuodet vierivät mielekkäässä ammatissa. Toimittajan työn monipuolisuus ja kiinnostavien ihmisten ja aiheiden kohtaaminen oli hienoa. Kuitenkin halu oppia viestintäalasta ja ihmisten välisestä viestinnästä lisää kasvoi taustalla. Siispä opiskelin jälleen! Pääsin puheviestinnän maisteriohjelmaan ja suoritin opinnot töiden ohessa.

Nyt vuosien tauon jälkeen olen jälleen opiskelija. Viime syksynä pääsin tohtorikoulutettavaksi ja jatko-opiskelemaan viestinnän johtamista Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun. Väitöskirjatutkimukseni aihe koskee (yllätys yllätys) ihmisten välistä viestintää, tarkalleen ottaen asiakkaan ja yrityksen asiakaspalvelun välistä viestintää ja sen merkitystä. Itse uskon vahvasti, että viestinnällä on aina merkitystä, mutta aika näyttää, ajatteleeko tutkimuskohteeni näin.

Nyt kun olen tämän kirjoituksen myötä taas muistellut omaa polkuani viestintäalalla, huomaan, miten kiehtova ala ja aihe viestintä edelleen on. Viestintä on kiinnostavaa, haastavaa, innostavaa, usein myös itsestään selvää ja raivostuttavaakin, mutta ennen kaikkea merkittävää ja tärkeää. Viestintäala on muuttunut paljon vuosien varrella, mutta on hienoa huomata, kuinka viestinnän merkitys ymmärretään nykyisin laajemmin ja se ei ole enää organisaatioissakaan irrallinen asia tai osasto muiden joukossa. Kaikki on viestintää ja viestintää on kaikkialla.

Vuosia sitten lueskelin yhteishakuoppaita ja yritin selvittää, mistä viestinnässä on oikein kysymys. Siihen en ole vieläkään löytänyt täydellistä vastausta ja se vasta hienoa onkin!

Kirjoittaja

Salla Syvänen Salla Syvänen on toimittaja, joka työskentelee tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän tutkii väitöskirjatutkimuksessaan asiakkaan ja yrityksen asiakaspalvelun välistä viestintää.