Uudenvuodenlupaus: kokeile ja epäonnnistu

Uusi vuosi, uudet kujeet. Lupauksia annetaan ja viime helmikuussa kaapin nurkkaan jemmatut juoksutrikoot kaivetaan uudestaan esille. Itse en ole koskaan antanut uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna olen päättänyt tehdä poikkeuksen.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2018 on epäonnistua. Sitäkin tärkeämpää: annan itselleni luvan epäonnistua.

Seuraa pohjustusta: päädyin opiskelemaan viestintää sen ympäripyöreyden vuoksi. Unelmissani olin arkkitehti tai muotoilija, vaisto vei markkinointiin ja sitten viestintään.

Markkinoinnista ja viestinnästä löysin mahdollisuuden valjastaa omat intohimoni käytännön taidoiksi. Olen aina rakastanut kaikkea visuaalista. Voin hypistellä tuntikausia sisustus- tai muotilehtiä, joissa jo loistava graafinen suunnittelu, materiaalivalinnat ja painatukset tempaavat mielikuvamatkalle.

Kiinnostus itse tekemiseen ajoi minut myös freelanceriksi. Haalin sieltä täältä itselleni toimeksiantoja, joissa pääsin käyttämään omaa luovuuttani ja neuvomaan asiakkaita valitsemaan erikoispaperin tavallisen korttikartongin sijaan ja maksamaan hiukan lisää, jotta logo saataisiin folioitua käyntikorttiin. Omalla panoksellani taistelin tylsyyttä vastaan suomalaisten pk-yritysten ulkoasuissa.

Eräs asiakkaistani oli niinkin tyytyväinen hänelle tekemiini logosuunnitelmiin, että hän tiedusteli pystyisinkö uudistaamaan koko yrityksen verkkosivut. Tietenkin pystyin. Olisin toki voinut mainita, etten tiennyt mitään verkkosivujen rakentamisesta saati sitten koodaamisesta. Halu oppia uutta ja ymmärtää uusia asioita painoi vaakakupissa osaamattomuuttani enemmän. Työ oli pakko saada valmiiksi. Epäonnistua ei voinut.

Nyt, lähes valmiina kauppatieteen maisterina, olen epävarmempi omista taidoistani ja osaamisestani kuin koskaan ennen. Toinen jalka työelämässä näen ja kuulen paljon mitä muut alalla tekevät. LinkedInissä vaahdotaan ja Twitterissä pöhistään. Huomaan usein pohtivani olenko tarpeeksi päästäkseni unelmatoimistooni töihin. Olenko oppinut tarvittavan yliopistossa? Osaanko soveltaa oppimaani työelämässä? Mitä jos teen virheitä?

Epätoivon hetkellä muistelen ensimmäisiä tekemiäni verkkosivuja; useiden koodikömmähdysten, varmuuskopioiden palauttamisen ja aamuyöhön asti tehtyjen korjausten jälkeen sivusto on yhä edelleen pystyssä. Jos en olisi koskaan uskaltanut kokeilla, en nyt työskentelisi graafikkona. Ja ilman epäonnistumisia, en osaisi läheskään yhtä paljon kuin osaan nyt. Kaikesta on aina selvitty. Ja jos kaikki menee aivan päin p—ttä, tiedän, että olen yrittänyt parhaani ja oppinut uutta. Sitä ei kannata pelätä.

xxx

Työelämään siirtymisestä ja siihen liittyvistä mahdollisista peloista ja odotuksista keskustellaan myös ensi viikolla Imagon perinteisessä “Mitä seuraavaksi?” -seminaarissa. Illan aikana kolme timantinkovaa yvialumnia kertovat myös omista urapoluistaan ja siitä miten he päätyivät viestinnän huippuduuneihin.

Imagon “Mitä seuraavaksi?” -seminaari | 30.1.2018 | 17.30 alkaen | DeLorean JKL, Kauppakatu 39

Kirjoittaja

Leevi Sorri Excuvastaava tutustuttaa imagolaisia mielenkiintoisiin organisaatioihin ja toimijoihin järjestämällä yritysvierailuja ja muita tilaisuuksia. Leevi on graduaan valmisteleva maisteriopiskelija, joka innostuu fonteista ja printistä.