Julkaistu: tammikuu 09, 2018 | Hanna Reinikainen
Mitä olen oppinut kirjoittamisesta ja juoksemisesta
Olen tehnyt viestinnän johtamisen väitöskirjaa nyt enemmän ja vähemmän täysipäiväisesti noin puolentoista vuoden ajan. Viime vuonna aloitin myös uuden harrastuksen, kestävyysjuoksun. Tavoitteenani on siis seuraavien vuosien aikana paitsi kirjoittaa väitöskirja myös juosta maraton.
On käynyt ilmi, että tavoitteillani on paljon yhteistä. Sain joululahjaksi Haruki Murakamin teoksen ”Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta”, joka avitti entisestään havaitsemaan väitöskirjan kirjoittamisen ja kestävyysjuoksun yhtäläisyyksiä. Seuraavista huomioista ja vinkeistä saattaa olla apua myös gradun kirjoittamisessa.
1) Säännöllisyys. Jos haluaa kehittyä juoksijana, täytyy juosta säännöllisesti. Säästä ja vuodenajasta riippumatta. Neuvo pätee myös väitöskirjan kirjoittamiseen. Tekstiä täytyy tuottaa säännöllisesti. Mielellään päivittäin, vaikka sitten aivan lyhyestikin. Pitkät katkokset kirjoittamisessa nostavat kynnystä ja esimerkiksi pitkän loman jälkeen paluu kirjoitustyöhön on aina vaikeaa. Lepopäivät ovat tietysti tärkeitä, jotta kroppa ja mieli ehtivät palautua, mutta liian pitkäksi aikaa ei pidä jäädä teloilleen, jotta ote säilyy. Juokse ja kirjoita siis säännöllisesti.
2) Ylä- ja alamäkien sieto. Juostessa kohtaa paitsi ihan konkreettisia ylä- ja alamäkiä, myös henkisiä aallonharjoja ja -pohjia. Joinain päivinä virettä ei vain löydy, eikä juoksu ala tuntua hyvältä missään vaiheessa lenkkiä. Toisina päivinä juoksu taas rullaa ihanteellisesti ja jalat toimivat kuin unelma. Myös väitöskirjaa tehdessä on totuttava siihen, että elämä aaltoilee. Ajoittain oma tutkimusaihe tuntuu mielekkäältä, merkitykselliseltä – jopa tärkeältä koko tutkijayhteisölle. Toisina päivinä hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä ja irtisanoutuminen vaikuttaa ainoalta järkevältä ratkaisulta. Aaltoilua on kuitenkin opittava sietämään. Se onnistuu, kun pitää tavoitteen tiukasti mielessä ja uskoo siihen, että huonoa päivää seuraa hyvä päivä. Samalla niistä hyvistä päivistä ja pienistäkin onnen hetkistä kannattaa ottaa kaikki nautinto irti.
3) Saavutuksista nauttiminen. Ensimmäinen juostu kymppi! Ensimmäinen konferenssiesitelmä! Ensimmäinen puolimaraton! Ensimmäinen julkaistu artikkeli! Tie kohti tavoitetta koostuu pienemmistä saavutuksista. Nauti niistä, juhli niitä ja palaa niiden tunnelmiin aina silloin, kun on vaikeaa.
4) Kestävyys. Pitkien matkojen juokseminen ja väitöskirjan tekeminen ovat molemmat kestävyyslajeja. Maaliin pääseminen maratonilla vaatii, että on totuttanut jalat kestämään tuntikausien juoksemista ja hakkaavia kilometrejä. Väitöskirjan valmistuminen taas vaatii sitä, että kykenee kestämään päivittäistä kirjoittamista (luomisen tuskaa!), useiden vuosien ajan. Murakamin mukaan laajan teoksen kirjoittaminen ei ole mahdollista, ellei pysty keskittymään kirjoittamiseen kolme-neljä tuntia päivässä puolen vuoden, vuoden, tai jopa kahden vuoden ajan. Vedä lenkkari jalkaan ja juokse. Istu alas ja kirjoita.
5) Keskittyminen. Juoksussa minut on yllättänyt yksi asia. En lenkeillä ollessani mieti oikeastaan mitään. Pitkilläkin lenkeillä keskityn lähinnä suoritukseen – askellukseen, ryhtiin, keskivartalon asentoon, käsien liikkeeseen, sykkeeseen ja vauhtiin. En välttämättä tarvitse edes musiikkia, koska pitkäkestoinen suoritus pakottaa keskittymään siihen, että sen tekee oikein. Että oikeat lihakset tekevät työtä ja vievät eteenpäin. Myös kirjoittaminen onnistuu parhaiten silloin, kun keskittymistila on oikea. Jos ajatukset harhailevat, ei työ etene. Murakamin mukaan yksi kirjailijan tärkeimmistä ominaisuuksista onkin kyetä suuntaamaan koko osaamisensa yhteen asiaan, sen ytimeen. ”Ilman keskittymistä ei saa aikaan mitään arvokasta”, Murakami sanoo.
Murakamin mukaan kaksi viimeistä ominaisuutta ovat kirjoittajalle – ja miksei juoksijallekin – ne kaikkein tärkeimmät. Harjoittamalla kestävyyttä ja keskittymiskykyä, on mahdollista kompensoida lahjakkuutta. Kun siis vain jaksan juosta ja kirjoittaa säännöllisesti, epävarmuutta sietäen, pienistä saavutuksista nauttien ja työhön keskittyen, voin todennäköisesti saavuttaa molemmat tavoitteeni, maratonin ja väitöskirjan. Maalissa nähdään!
Otsikkokuva © Hanna Reinikainen