Muistan, kun hain yliopiston kirjastosta ensimmäisen markkinoinnin opintoihin kuuluneen perusteoksen. Tuhdit 700 sivua, jotka päätin työstää juuri niin kuin lukiossa oli englanninkielistä tekstiä opetettu työstämään. Vedin ruutuvihkoon sarakkeen uusille sanoille ja toisen niiden käännöksille.

Järkyttävintä ehkä näin jälkikäteen ajatellen on se, etten tajunnut opiskelutaktiikkani vääryyttä edes siinä vaiheessa, kun jätin ilmoittautumatta tenttiin toisensa jälkeen siksi, etten ollut ehtinyt opiskella jokaista tenttiopusta sanasta sanaan. Tai että keskeytin lähes läpikäydyn kurssin siinä vaiheessa kun en saanut siihen liittyviä vapaaehtoisia ryhmätyötunteja sopimaan täyteen ahdettuun kalenteriini.

Iso G

Ei liene yllättävää, että tällaisella asenteella opinnäytetyöstäkin tulee tietenkin kirjaimellisesti ISO G. Vaikka minulle suorastaan tarjottiin mahdollisuutta tehdä yksinkertainen kyselytutkimus, ei se mielestäni millään yksistään voinut kelvata gradun aineistoksi. Päätin tehdä kvantitatiivisen kyselyn rinnalle kymmenkunta haastattelua sekä viikkokaupalla median sisältöanalyysityötä. Kolme vuotta takaraivolla hakkasi ”pitäisi, pitäisi, pitäisi” samalla kun painoin jo täyttä päivää työtä. En antanut itselleni lupaa nauttia vapaa-ajasta tuntematta huonoa omatuntoa. Iso G.

Kuulostaako tutulta? Väittäisin, että graduriman korottajia löytyy joka vuosikurssilta. Minulla kesti yllättävän kauan tajuta, että lisäkseni myös yliopisto, laitos ja työn ohjaajatkin hyötyvät työn valmistumisesta. En ollut yksin gradusuossani. Kymppisuorituksen sijasta olisi riittänyt pyrkiä kouluarvosanaan kahdeksan jo alusta alkaen. Se mikä rimankorottajalle tuntuu rimaa hipovalta lusmuilulta, on usein tosiasiassa ihan kelpo suoritus. Ja pääasia on saada homma valmiiksi ja pakettiin, eikös vain?

Onko tavoitteena olla lopulta myös täydellisesti väsynyt?

Kyllä, on erittäin typerää olla liian tunnollinen. Mutta on myös erittäin vaikeaa oppia luopumaan totutuista toimintamalleista. Olen nähnyt viestinnän ammattilaisten joukossa useita perfektionistisia suorittajia. Uransa alkupuolella he ovat niitä, jotka eivät uskalla hakea työpaikkaa, jos ilmoituksessa mainitaan yksikin osa-alue, josta heillä ei ole täydellistä osaamista.

Muutaman vuoden työurakan jälkeen he ovat niitä, jotka ilta illalta töitä kotona tehdessään selittelevät, että nyt vain tuli yksi tällainen juttu, joka pitää hoitaa.  Tai niitä, jotka toteavat, että viestinnän töitä ei vain pysty suunnittelemaan – aina tulee ennakoimattomia tilanteita, joihin pitää vain reagoida.

Ja sitten yhtäkkiä täydellisen uupuneita. Niitä, joiden olisi jo aikoja sitten pitänyt sanoa: ”En suostu tekemään tämän enempää, olen niin arvokas, että minun jaksamisestani pitää huolehtia paremmin. Miettikää, miten homma saadaan toimimaan paremmin.”

Jos kädessäni olisi nyt upouusi kurssikalenteri, mahduttaisin sinne käynnin opinto-ohjaajalla sekä opintoja liittyen työprosessien hallintaan ja projektijohtamiseen. Kun uskaltaa jättää jotain tekemättä, pystyy paremmin keskittymään olennaiseen.

Aina silloin tällöin mielessäni on edelleenkin risteillyt ajatus Helsingin viestintään vaihtamisesta. Imagon vuosijuhlilla kuulimme Vilma Luoma-ahon viisaita sanoja verkostojen luomisesta jo opintojen aikana ja vihdoin se iski minuun kuin se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta. Se on ne ihmiset! En minä olekaan kasvanut osaksi yhteisöviestintää vaan YVIT (yhteisöviestijät) ovat kasvaneet minuun. Ei se ole pelkästään tulevaisuus viestinnän parissa, minkä takia kapuan aamulla sängystä luennolle, vaan myös ne naamat, ketä siellä on vastassa.

Sillistelyä yvi-seurassa

Vaihto-opintojeni aikana Yhdysvalloissa tutustuin paljon erilaisiin ihmisiin monista eri pääaineista. Siellä kaveripiirit eivät kasvaneet aineittain, vaan ystäviksi tultiin esimerkiksi urheilun ja asuntolassa asumisen kautta. Yhteisöviestinnässä vallitsee tietynlainen sisäinen ilmapiiri. On uskomatonta, miten tiiviiksi porukaksi voi niin
erilaiset ihmiset kasvaa, kuin mitä yveistä löytyy. Meitä on vähintään niin
montaa sorttia kuin tiedottajalla on työtehtäviä ja siksi opimme jo opintojen
aikana tulemaan hyvin toimeen erilaisten persoonien kanssa. En usko, että monellakaan muulla ainejärjestöllä voivat vuosijuhlien jälkeen opiskelijat fuksista N:ään kokoontua yhdessä katolle ottamaan aurinkoa. Tai miten monessa muussa aineessa näin avoimesti vinkkaillaan toisille opiskelijoille työmahdollisuuksista?

Jos siis jostain olen tänä päivänä varma, niin siitä, että
aina kun joku aloittaa ”SANO Y!” huudan perään ylpeänä: ”YVI, YVI, YVI!!”

Monet päätyvät opetusministerin halveksumiin ”turhiin” töihin: kaupan kassalle tai siivoamaan. Ministeri on huolestunut opiskelijoiden valmistumisen hidastumisesta. Tätä on kauhisteltu koko opiskeluni ajan, mutta mitään konkreettista muutosta ei vieläkään ole tapahtunut.

Internet on siitä hieno paikka, että aina saa ajatuksilleen tukea. Ministerin puheita lähti selittämään puoluetoveri, ja vastakkainen ryöppy tarjoiltiin monesta suunnasta.

En henkilökohtaisesti vieläkään ymmärrä, mitä haittaa työskentelystä opintojen ohella on niin kauan kuin opinnotkin edistyvät. En kyllä silloinkaan, jos ne vähän viivästyvät. Olen työskennellyt opintojeni ohella koko täysi-ikäisen elämäntaipaleeni, ottanut välivuoden hyvän työmahdollisuuden vuoksi, vaihtanut sen jälkeen korkeakoulua, ja mikä pahinta, viivästyttänyt opintojeni valmistumista ainakin puolitoista vuotta työnteon takia.

Kaiken tämän jälkeen olen vakaasti sitä mieltä, että olen valmiimpi työelämään kuin olisin ollut ”suoraan lukiosta yliopistoon ja viidessä vuodessa ulos ilman työkokemusta” -putken läpikäyneenä. Jokainen työpaikkani on antanut minulle parempia valmiuksia niin viestinnän alalle kuin ylipäätään ihmisten kanssa toimimiseen.

Mitä tällä kaikella on sitten tekemistä yksittäisen yhteisöviestijän arjessa ja valinnoissa?

Mielestäni kaikki työkokemus on arvokasta ja kehittää paitsi ihmisenä myös ammatillisesti. S- ja K-ryhmät työllistävät paljon viestinnän ihmisiä, siivouspalveluita tarjoavat yritykset ovat suuria työnantajia, ja missä tahansa työpaikassa oppii ainakin työelämän pelisääntöjä.

Sisäinen viestintä on monessa mielessä yksi haastavimmista viestinnän osa-alueista. Työskentelemällä monessa eri yrityksessä nähden erilaisia viestintäkulttuureja voi omaan tulevaa työkalupakkiinsa saada arvokkaita ”tee näin”- tai ”älä tee näin” -opetuksia.

Yhteisöviestinnän opinnoissa meitä pyritään valmistamaan työelämän haasteisiin. On huomattavasti vaikeampaa yhdistää teoreettiset mallit käytännön haasteisiin, mikäli ei ole pitkään aikaan ollut kosketuksissa työelämän realiteettien kanssa. Tämä koskee niin opiskelijoita kuin opettajiakin.

Opiskelijatoverini, tehkää töitä opintojenne ohella! Tehkää oman alamme töitä, jos vain pystytte. Jos ette, tehkää jotain muuta. Työn tekeminen kannattaa paitsi henkisen kasvamisen myös elintason parantamisen vuoksi. Kun ei tarvitse ihan joka senttiä laskea, voi opinnoistakin nauttia paremmin.

Kuva: Tuukka Rantamäki

Ajattelin tässä blogikirjoituksessani hieman valoittaa lyhyesti teille, ketkä eivät päässeet mukaan, miten hieno ilta meillä oikein oli!

Tunnelmallinen iltamme alkoi puheenjohtaja Jaakko Hännisen puheella, jossa hän korosti opiskelijoiden sekä työelämän yhteistyön merkitystä. Jokirapukeiton nauttimisen jälkeen puhujanpaikalle taas astui Vilma Luoma-aho, joka onnitteli viiksikarvoja kasvattavaa Imagoa ja puhui innoittavasti työelämään menon sekä verkostojen luomisen tärkeydestä.

Kuva: Tuukka Rantamäki

Illan viimeisenä virallisena puhujana mikkiin sai tarttua entinen yvi ja nykyinen ProComin hallituksen jäsen Tuukka Rantamäki, joka esitti lämpimät onnittelut yhteistyökumppanimme ProComin puolesta.

Viisitoistavuotista taivaltamme kunnioittivat myös läsnäolollaan Helsingin kauppakorkeakoulun ainejärjestö Viestin edustajat Michéle Fenech ja Eeva Tähtinen. Toivon, kuten varmasti muukin hallitus, että yhteistyömme heidän kanssaan jatkuu ja yhteiset juttumme lisääntyisivät tulevaisuudessa.

Hallituksen habailua

Ilta huipentui lopulta teknisten vaikeuksien jälkeen hallituksen hienoon esittelyvideoon, joka oli kuvattu uusissa viestintätieteiden laitoksen tiloissa Z:lla. Juhlan naisväkeä hemmotteltiin, kun saimme kahteen otteeseen nauttia miesten laulusta naisille. Kahdella ”Minun kultani kaunis on” -versiona. Lopulta siirryimme takseilla kohti keskustaa Bar Bran syövereihin.

Sillis

Urhoollinen Pasi ja silli. Kuva: Eeva-Liina Kyöstilä

Seuraavana aamuna urhoolliset, joskin hieman väsyneet, Imagon jäsenet kiipesivät Kortepohjan A-talon saunalle, jossa tarjolla oli kaikenlaista juomaa ja purtavaa. Saunan jälkeen meno kiihtyi niin villiksi, että uskaltautui eräs rohkea yvi jopa maistamaan koristeeksi tuotuja AHTI-sillejä!

Auringon lämpö sai yvit rennolle tuulelle. Kuva: Juho Tikkanen

Pidettyämme huolen nesteytyksestä siirryimme lopuksi katolle nauttimaan kevätauringosta. Vaikka silliä syötiinkin, niin mielestäni tuosta viikonlopusta jäi kokonaisuudessaan kaikille oikein hyvä maku suuhun. Tunnelma oli juhlallisen rento ja kaikki näyttivät viihtyvän. Se onkin kaikkein parasta tässä tapahtumavastaavan hommassa, kun näkee iloisia kasvoja sen johdosta, minkä eteen on monta kuukautta tehnyt töitä. Kiitos kaikille vieraille ja hallitukselle, otetaan ensi vuonna taas uusiksi!

“Aikaa ei löydy, ette voi kaikkea osata. Mutta kaikki ne pitäisi silti tuntea.”

Tämä oli tyhmästi vastattu, kun en sanomaani tarkemmin selittänyt. Nyt minulla on siihen mahdollisuus.

Mitä yhteisöviestinnän maisteri osaa

Muutama vuosi taaksepäin kävin eräällä Helena Lemminkäisen vetämällä kurssilla. Keskustelimme käytännön taidoista, joita tiedottaja työssään tarvitsee: taittamista, valokuvaamista, verkkosivujen ylläpitoa, kirjoittamista… Yvihän kattaa kaiken viestinnän, jota organisaatiossa on. Ja silti, Helenan sanoin:

”Hirvittävän harva on oikeasti huippu useammassa kuin yhdessä asiassa.”

Tällä Helena tarkoitti suunnilleen samaa kuin Malcolm Gladwell kuuluisalla toteamuksellaan, että ollakseen todellinen mestari jossain taidossa tarvitsee 10 000 tuntia harjoitusta. Jos tuota määrää miettii käytännössä, huomaa sen saavuttamiseen tarvittavan vähintään vuosia ja paljon päivittäistä työtä.

Toisin sanoen: henkilö, joka osaa sekä taittaa, kuvata, kirjoittaa, hoitaa verkkosivuja, kaikesta muusta puhumattakaan, ei osaa tehdä mitään näistä oikeasti hyvin.

Jokaisesta näistä taidoistahan on olemassa omat koulutusohjelmansa, joka ikisellä koulutustasolla. Ja silti tiedottajan pitäisi hallita nämä käytännön taidot sekä kaikki muut viestinnän osa-alueet. Onko siinä mitään järkeä? Vastauksen antavat Henry Mintzberg ja Leif Åberg.

Miksi yhteisöviestinnän maisteri on paras

Mintzberg on tehnyt elämäntyönsä johtamisessa. Erityisesti hän on tutkinut johtajia, niitä isoja ja pieni päälliköitä (managers), joita on jokainen suuryritys, julkinen organisaatio tai hyväntekeväisyysjärjestö täynnä, aina YK:n pakolaisleireiltä Manhattanin pääkonttoreihin. Häneltä löytyy lentävä lause:

”Spesialisti tietää jostain kaiken. Johtaja tietää kaikesta jotain.”

Päällikkö on siis se hämähäkki, joka kutoo toiminnan verkon ja yhdistää eri osaset toisiinsa. Tietää miten asiat ovat ja mitä pitäisi tehdä, vaikkei paras ihminen kuhunkin yksittäiseen toimeen olisikaan.

Yhteisöviestinnän maistereina meidän erityistaitomme ei ole valokuvaaminen, somen pyörittely, taittaminen tai edes kirjoittaminen. Siinä missä koulutettu graafikko taittaa meitä paremmin, niin kirjallisuuden maisteri loihtii meitä laadukkaampaa tekstiä. Meidän erityistaitomme on viestinnän kokonaisuuden hahmottaminen ja hallitseminen, sen tietäminen, mitä viestintätoimenpiteitä pitäisi tehdä, missä ja miten sekä ennen kaikkea miksi. Sitä me tarvitsemme, olimme sitten viestintäpäälliköitä tai se ainoa tiedottaja siellä pienessä kunnassa.

Miten yhteisöviestinnän maisteri pärjää

Leif Åberg taas tarjoaa valtavan loistavan nyrkkisäännön. Generalistin on hyvä tietää, että suurin osa organisaatioviestintää on C-luokkaa: arkipäiväistä ja nopeaa, jossa ulkoisella laadulla ei ole niin väliä. Muistioita, sähköposteja, sisäisiä tiedotteita. B-luokan viestintä on vähän parempaa – ja harvinaisempaa – kuten asiakaslehti, jossa on jo nättejä kuvia ja kiva paperilaatu pohjalla. Ja A-luokan viestintä käsittää sitten ne vuosikertomukset ja mainoskampanjat, jotka ovat ehdotonta ykköslaatua. Ja kaukana jokapäiväisestä.

Kuten arvata saattaa, yhteisöviestinnän taitajina meidän pitäisi hallita C-taso sekä kenties vähän B:täkin. Sekä tietää, milloin tehdään A-luokkaa, ketkä sitä tekevät ja kudotaan se yhteistyön seitti eri ammattitekijöiden välille.

You rock!

Joten miten on somen laita? Neuvoni on: älkää stressatko. Elätte ajassa ja tilassa. Ei teidän ole yksinkertaisesti mahdollista osata koko somen kirjoa mestarillisesti. Saati mitään järkeäkään. Mutta suunnatonta hyötyä on sitä tuntea ja tietää, mitä sillä voisi tehdä. Aalto-yliopiston M!nd-ryhmän Anssi Tuulenmäen sanoin: ollaan asiantunnustelijoita asiantuntijoiden sijaan. Eli pitäkää mieli avoinna, kokeilkaa, kikkailkaa ja tutustukaa. Mieluiten yhdessä keskenänne, se on hauskinta ja opettaa eniten. Älkää ottako sitä niin vakavasti.

(ps. Tähän blogaukseen olen linkannut kaikenlaista, jota olen löytänyt törröttämästä kirjahyllyistä, postilaatikoista tai kuullut ohimennen keskusteluista – ja uteliaisuuttani päättänyt tutustua.)

Nykypäivän organisaatiot rekrytoivat eri tavalla kuin ennen. Työnantajat edellyttävät hakijoilta omaa aktiivisuutta, säkenöivää luovuutta ja kykyä erottautua joukosta. Hakijoilta myös edellytetään viestintäalan uusimpien trendien tuntemusta ja näyttöä tästä osaamisesta. Sinulla ei välttämättä ole vielä kattavaa työkokemusta tai paksua nivaskaa hienoja työnäytteitä. Mitä on tehtävissä?

Luo itsestäsi Sinä^TM. Brändisi on julkinen, halusit tai et. Sinusta tehdään joka tapauksessa Google-haku, kun etsit töitä. Onneksi voit vaikuttaa omilla toimillasi siihen, mitä mahdollinen tuleva työnantajasi sinusta löytää. Pidä huolta siitä, että julkinen kuvasi on ammatillisesti kiinnostava. Miten olet erilainen kuin opiskelutoverisi ja muut unelmatyönantajasi kilpakosijat? Tässä muutama ajatus, josta voi olla apua.

1. Elämä ei pääty valmistumiseen. Verkostoidu myös yliopistomaailman ulkopuolella. Ole esimerkiksi hyödyllinen pro bono. Tee töitä oman ammattiliittosi, urheiluseurasi, shakkikerhosi tai muiden mahdollisten tahojen hyväksi. Tartu alumnien tai muiden työnantajien tarjoamiin pätkätyömahdollisuuksiin ja hoida homma kunnialla riippumatta siitä, mitä sinulle maksetaan. Saat palkkasi ehkä ensi kevään työnhaussa.
2. Näy sosiaalisessa mediassa ja osoita siellä, mikä sinua kiinnostaa, millainen olet ja mitä muuta teet elämässäsi. Verkostoidu, jaa, ole hyödyllinen. Sinut huomataan. Kokeile rohkeasti esimerkiksi Twitteriä, Linkediniä ja Google+-palvelua. Näissä palveluissa avoin verkostoituminen ja keskustelu on normi: varsinkin Twitterissä kaikki perinteiset ikään tai senioriteettiin perustuvat hierarkiat ja Facebookin puolelta tutut verkostoitumisnormit loistavat poissaolollaan. Voit rohkeasti seurata ketä tahansa ja osallistua mihin tahansa keskusteluun, keiden kanssa tahansa. Tämä antaa loistavan mahdollisuuden rakentaa suhteita juuri niiden oikeiden ihmisten kanssa.
3. Kokoa omat verkkoprofiilisi yhteen paikkaan, jota pidät tukikohtanasi. Oman blogin tai pienen kotisivun luominen onnistuu minuuteissa. Kokeile esimerkiksi WordPressiä tai About.me:tä.
4. Löydä somessa tasapaino: keskustele, kysy, vastaa ja jaa muiden ihmisten viisaita ajatuksia seuraajillesi, mutta esitä myös omia ajatuksiasi ja näkökulmiasi. Omia ajatuksiaan esitellä laajemmin esimerkiksi blogin kautta. Jos et ole valmis perustamaan omaa blogia, aloita lukemalla ja kommentoimalla muiden blogeja omalla nimelläsi. Kysy myös mahdollisuutta kirjoittaa vieraskirjoitus jonkun muun blogiin. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi opiskelija-ainejärjestön tai ammattijärjestön blogit. Osallistu rohkeasti keskusteluihin alan foorumeilla.
5. Ihmiset palkkaavat ihmisiä, ”hyviä tyyppejä”, eivät opintorekisteriotteita ja opinnäytetöitä. Motivaatio näkyy kauas. Tuo oma persoonasi rohkeasti esiin. Älä peittele kuulumistasi johonkin työ- tai opiskeluelämän ulkopuoliseen heimoon: partiolaiset, jalkapallofanit, lumilautailijat, larppaajat, karppaajat. Harrastuksesi, elintapasi ja intohimosi ovat osa persoonaasi. Juuri nämä työnhaun kannalta näennäisen merkityksettömät asiat vaikuttavat lopulta uskomattoman paljon siihen, mitä sinusta ajatellaan. Myös rekrytoijat ovat persoonia, joilla on intohimoja, harrastuksia ja mielipiteitä. Yhteinen harrastus voi yllättäen olla se ratkaiseva tekijä.
6. Älä aloita verkostoitumista vasta siinä vaiheessa, kun haet töitä. Luvassa ei ole pikavoittoja. Älä myöskään aloita sitä pelkästään siksi. Opportunismi paistaa kauas. Ole aidosti kiinnostunut ihmisistä ja vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Ole hyödyllinen, anna enemmän kuin saat. Kun tarve tulee, olet valmiiksi verkottunut. Samalla olet kuin huomaamattasi oppinut valtavasti uutta niistä asioista, joista olet kiinnostunut.
7. Luovat ratkaisut työnhaussa kannattavat. Jos hakemasi työ ei ole mielikuvitukseton ja tylsä, miksi työhakemuksen täytyisi olla sitä? Rekrytoija saa kymmeniä muodoltaan lähes identtisiä hakemuksia. Think outside the box. Käytä verkkoa hyväksesi. Hyödynnä teknologian ja multimedian mahdollisuudet. Tai mikset kokeilisi vaikka Facebook-mainontaa?
8. Muista, että myös työnantajat ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Monilla yrityksillä on esimerkiksi oma Facebook-sivu rekrytoinnille tai erityisille trainee-ohjelmille. Ja vielä merkityksellisempää on se, että työnantajan edustajat ovat aktiivisia some-käyttäjiä myös työ- tai ammattiroolissa. Etsi, verkostoidu ja osoita sopivan tilanteen tullen erinomaisuutesi.

Yhteisöviestinnän työtehtävissä on kyse pitkälti näistä asioista: suhteiden rakentamisesta ja ylläpidosta, brändistä, viestien kiteyttämisestä, viestinnällä vaikuttamisesta sekä monipuolisesta sisällöntuotannosta. Samalla osoitat hallitsevasi viestinnän ja markkinoinnin uudet keinot ja kanavat. Kun rakennat oman brändisi huolella ja kestävälle, totuudenmukaiselle pohjalle, sinulla on hyvät valmiudet tehdä sama myös tulevalle työnantajallesi. Trust me, tämän parempaa portfoliota et vielä muutamaan vuoteen tule urallasi rakentamaan.

Kannattaa tutustua myös Vilma Luoma-Ahon Slideshare-esitykseen oman osaamisen markkinoinnista sosiaalisessa mediassa: